Suomessa yleisimmät kosteusvaurioiden aiheuttajat ovat rakenteelliset virheet (esim. kosteussulku puuttuu), kosteiden tilojen silikonisaumojen pettäminen ja korjaustoimien lykkääminen (kosteus muhii rakenteissa) sekä rakenteiden huono lämmöneristys (kosteuden tiivistyminen eristämättömien kylmävesiputkien pinnalle).

Kosteusvaurio voidaan todeta kahdella eri menetelmällä:

• Pintakosteusmittaus tehdään rakennetta rikkomatta. Menetelmällä saadaan alustava tulos ja voidaan tehdä kartoitus rakenteiden yleisestä kostumisesta. Samasta tilasta otetaan useita mittauksia ja tuloksia verrataan keskenään.
• Rakennekosteusmittaus on rakennetta rikkova menetelmä. Tämä edellyttää halkaisijaltaan 16 mm:n ja noin 40 mm syvän reiän porausta rakenteisiin. Mittaus tehdään yleensä pintakosteusmittausta tukevana menetelmänä silloin, kun kosteutta on havaittu. Poranreiästä mitataan antureilla betonin suhteellinen kosteus. Vasta rakennekosteusmittauksella saadaan varmuus, onko rakenteessa kosteutta ja kuinka syvältä rakenteet ovat kostuneet.

Teen kosteusvauriomittausta kosteusmittauskalustolla. Minulla on VTT:n märkätilasertifikaatti, joka takaa että käytän oikeita työmenetelmiä märkätiloissa.

Pintakosteusmittauskalusto: Käytössäni on saksalainen GANN Hydrotest LG1 –mittauskalusto (yllä). Porareikäkosteusmittauskalusto: Ramiconilla on käytössä myös uusinta tekniikkaa edustava porareikämittauskalusto, joka on malliltaan Väisälä HMS40 (alla).